Neil Gaiman: American Gods

Luettu: 19.3.2011

Männä vuonna tuli puhetta erään opiskelukaverin kanssa Neil Gaimanista, jonka seurauksena sain lainaan American Godsin. (Kyllä minä tämän palautan, laitan viestiä heti, kun tämä teksti on valmis!)

American Gods (suom. Unohdetut jumalat) lähtee käyntiin, kun vankilasta vapautunut Shadow saa kuulla vaimonsa kuolleen juuri ennen vapautumista auto-onnettomuudessa. Matkalla kotiin Shadow pestautuu omalaatuisen Wednesdayn palvelukseen tajuamatta ollenkaan, mihin on sekaantumassa: Amerikka, tuo kuuluisa kansojen sulatusuuni, on myös noiden kansojen jumaluuksien sulatusuuni, ja vanhojen (Odin, Horus, Shiva) ja uusien (luottokortit, media, tietokoneet) jumalien välille on nousemassa sota. Ja Shadow, kuolevainen ihminen, on sen keskellä.

Ensimmäinen huomioni on se aika, jonka otin kirjan lukemiseen: yli vuosi. Tämä ei johdu siitä, että kirja itsessään olisi huono. Ei ollenkaan, sehän on Gaimanin kirjoittama! Ehkäpä se johtuu osin kirjan massiivisuudesta; lukemani versio on Author's Cut -tyyppinen, alkuperäisjulkaisua pidempi versio, kaiken kaikkiaan siis 635 sivua. American Gods on massiivinen myös sisällöltään: niin monia hahmoja, niin monia jumaluuksia, niin monia paikkoja. Jos olisin lukenut kirjan yhteen menoon, en varmaan muistaisi puoliakaan kuin tällä lukutahdilla.

Olen aina ollut kiinnostunut mytologioista, joten luin kirjaa mielenkiinnolla myös siksi. Gaiman ei latele jumaluuksia pöydälle opettavaiseen tapaan, vaan hahmoina jotka nyt sattuvat olemaan jumalia. Tyyppien nimetkin ovat hieman tavallisempia, joten jää lukijalle itselleen hoksata joko tapahtumien tai nimen (tiesin Wednesdayn olevan Odin heti nimestä; keskiviikko englanniksi on kirjaimellisesti Odinin päivä, samalla tavalla kuin torstai, Thursday, on Thorin päivä) kautta. Skandinaaville tutut viikinkimytologian lisäksi mukana on reilusti muinaisen Egyptin jumaluuksia (joista Gaiman on kirjoittanut myös oman kirjansa American Godsin hengessä: Anansi Boys, kirjahyllyssäni odottamassa vuoroaan) sekä slaavilaisiin mytologioihin. Mukana itse päätarinassa on pieniä, lyhyitä välähdyksia myös muihin mytologisiin hahmoihin.

Myönnettäköön, ettei American Gods ole suosikkini Gaimanin bibliografiasta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kirjaa kannattaisi lukea. Suosittelisin kuitenkin ehkä sittenkin pitäytymään alkuperäisessä, lyhyemmässä versiossa; ainahan sitä voi lukea tämän pitkänkin, jos alkuperäisestä pitää.

-----

American Gods muualla:
Kirjavinkit.f
RisingShadow.net
Nadjan kirjasto -blogi
Xerxes-blogi
Pasilan kirjasto lukupiiri -blogi
Elokuvablogi

Only the Gods Are Real - American Godsille omistettu sivusto, josta löytyy niin jumalalistauksia kuin Shadow'n matkakarttoja (englanniksi)

2 kommenttia:

Artsi kirjoitti...

Tämä on myös omalla lukulistallani (ja olisi samalla ihka ensimmäinen Gaimani). Tästähän on myös suunnitteilla HBO-produktio ison tuotantoyhtiön voimin (Playtone = Tom Hanks)joka on varmasti mielenkiintoinen.

Hreathemus kirjoitti...

Vai ensimmäinen Gaiman... okei, varsin haasteellinen aloitus sulla tyypin tuotantoon, pakko myöntää. Itse taisin lukea ensimmäisenä Sandmania ja romaaneista Coralinen tai Graveyard Bookin. Jos American Gods ei muuten sytytä, lue tuo jälkimmäinen, se on aivan mahtava.

Onneksi tuottajana on HBO; mikä tahansa muu ja olisin valmis kiroamaan koko homman alimpaan helvettiin. Mutta jos pysyttelisin hieman varovaisessa mielentilassa kyseisen sarjan suhteen ennen empiiristä todistusaineistoa.