Alkuperäinen nimi: Kookaku kidootai/攻殻機動隊
Käännös: Kodansha (julkaisija)
Scifi-haasteen steampunk-kategorian kirjan hankinta oli vielä vaiheessa, joten siirryin seuraavaan kategoriaan roboteista, kyborgeista ja androideista.
Ghost in the Shell (ei suomennettu) on kuvaus vuoden 2029 Japanista, maailmasta jossa ihmiskehoa parannetaan teknologialla ja alusta asti mekaanisesti kootut androidit ovat ulkoisesti täydellisen ihmismäisiä. Hallituksen alla toimii erityisjoukko, jonka erikoisalana on ottaa kiinni terroristeja ja virtuaalirikollisia. Majuri Motoko Kusanagi johtaa osastoa, kun tehtäväksi tulee napata kyberrikollisista pahin, "Nukkemestari", jonka henkilöllisyyskin on tuntematon. Motokon jahti vie hänet kuitenkin perimmäisten kysymysten äärelle, jossa pelkkä ihmisyyden ja olevaisuuden käsitteet hajoavat palasiksi.
Aloitetaanpa kirjallisesta puolesta. Jos joskus tulee eteen kinastelu siitä, ovatko sarjakuvat vain lasten ja teinien juttuja, voitte vakain mielin kaivaa esiin Ghost in the Shellin. Tämä on nimittäin välillä erittäin vaativaa filosista pohdiskelua vaativaa tekstiä. Vaativaa teksti on ajoittain myös teknisesti, kuten voi huomata erään kyborgeja tekevän hahmon työn kuvauksesta:
We handle the deeper sensations and also organ sensitivity with fiber-ops [fiber optics]. Filling cylinders with fluid and opening nanovalves... We soak limbs in sensory element-forming solution and a film forms in minutes. -- Then we soak it in this MM [micromachine] solution, remove the bubbles and appky a tiny electrical current to the electrodes. Then, led by the electricity, the micromachines -- attach themselves to the nerve net terminals. (s. 102-3)Pakko siis nostaa hattua tekijälle, hän on selvästi käyttänyt paljon aikaa taustatutkimukseen ja sen sisäistämiseen. Ja koska tekijä on mies ja julkaisun aikaan (eli 1991) eli vielä nykyistä selkeämpi stereotypia sarjakuvien lukijoista miehinä, kuvastokin on stereotypisesti maskuliininen. Vaikka sarjan päähenkilö onkin nainen, häntä kohdellaan pitkälti yhtenä jätkistä joka nyt vain sattuu olemaan hemaisevan hoikka isoilla rinnoilla ja pienellä vyötäröllä. Voisin kenties ohittaa tämän, ellei joka perkeleen naishahmo koko sarjassa olisi samaa kaliiberia, kyborgi tai ei. Okei, jos kyborgeja oikeasti voisi tehdä, on todennäköistä että ne tehtäisiin kaikkien noiden photoshopattujen mallien mittojen mukaan, mutta silti. Toinen perimiehinen piirre on aseiden palvonta. Tämä on minusta japanilaiskontekstissa mielenkiintoinen amerikkalaisvaikutuksen lopputulos, Japanissa kun tuliaseilla ei ole USA/Suomi-tyyppistä kansallispaloa vaan esimerkiksi käsiaseita kantavat vain poliisit. Tästä huolimatta Ghostin aseet on selitetty lukijalle hyvin tarkoin. Shirow käyttää varsinaisten laatikoiden väleissä ja marginaaleissa pikkupränttiä, jotka toimivat alaviitteiden tapaan, ja näitä näkyy. Otetaan esimerkki, jossa alaviite sekoitti minua enemmän kuin sen puute olisi häirinnyt:
Well, as being one being backed-up, I'm more interested in being protected than in what gun you like best... I'm the one in the line of fire, after all. Do me a favor, Togusa, and carry a 20-shot, 5mm Seburo*. *) Seburo C-25: Think of it as an FN P90 with a lower magazine! (s. 63)Jep, vakava "Say what????" -momentti. Piirrosjälki on välillä järkyttävän yksityiskohtaista. Edellämainittu taustatutkimus ei ole jäänyt Shirowilla abstraktille tasolle, vaan hän on ajatellut kaiken nanorobotteja ja mikropiirejä myöten loppuun asti. Yksi asia painatuksessa jäi mietityttämään. Suurimmaksi osaksi Ghost on painettu mustavalkoisena, mutta päälukujen alkusivut, joskus myös edeltävän luvun pari viimeistä sivua, on painettu värillisinä. En tiedä, onko kyseessä ollut jokin kustantamon juttu viestittää uskonsa tähän teokseen antamalla sen painatukseen värien kustannuksen, vai oliko tarkoitus vahvistaa luvun vaihtumista (koska koko sivun piirros yhdestä kirjan hahmosta poseeraamassa luvun numeron ja otsikkon allahan ei vielä riitä...). Minulle se oli kuitenkin hieman häiritsevä valinta, lähinnä siksi ettei siinä ollut sisäistä yhdenmukaisuutta: jos kaikissa luvuissa olisi ollut sama määrä sivuja värillisena, mutta ei. Edes hypoteesini siitä, että yhtäkkinen muutos mustavalkoisista ruuduista värillisiin ja toisinpäin olisi kuvannut symbolisesti päähenkilön maailmankuvan muuttumista tarinan edetessä selkeistä rajoista aina vain toisiinsa sekoittuviin rajoihin, ei pidä vettä.
Ghostin wikisivu lukee kirjan kyberpunkin edustajaksi. Luen juuri scifihaasteen kyberpunk-valintaani ja suhtautumiseni on siihen hyvin samankaltainen kuin tähän: tiedän että se on hienosti tehty, että tarinan taustamaailma on mielenkiintoinen, että kirjoittaja nostaa esiin tärkeitä pointteja elämän perimmäisistä kysymyksistä, ja silti en saa itseäni innostumaan ja tunnen siitä oloni pettyneeksi samanaikaisesti että kirjaan että itseeni. Hyvin paljon samaa oli myös Neuromancerin kanssa. Ehkä edes scifiys ei auta kirjoissa, jotka miehet ovat kirjoittaneet stereotyyppisen miehiselle lukijakunnalle. No, annan silti tämän kahdelle jatko-osalle mahdollisuudet ja voi olla, että jossain vaiheessa katson myös tähän perustuvan animen (tai siis, yhden monista, niitä piisaa, nimimerkillä Hollywood-versiota kauhulla odotellessa).
-----
Ghost in the Shell muualla:
Not So Sweet Manga Reviews -blogi (englanniksi)
Dancing with Skeletons -blogi (englanniksi)
The Cypress Trees Are Talking Now -blogi - GitS:n filosofiaa (englanniksi)
-----
Scifi-haaste: 6. Robotit/kyborgit/androidit
3 kommenttia:
Olen tämän joskus ainakin selaillut, jos olen lukenut niin kauheasti ei jänyt juonesta mieleen...mutta luule että ne värisivut ovat merkkaamassa vain lukujen vaihtumista.
Ja japanilaiselle sarjakuvalle on tyypillistä suht tiukka kohderyhmäajattelu, huomatta osa sikäläisestä sarjakuvasta kirjoitetaan tietoisesti shounen-shoujo-seinen-josei-ajattelua noudattaen (shounen ja seinen on pojille ja aikuisille miehille, shoujo ja josei tytöille ja aikuisille naisille).
Tiedetään kyllä että kohderyhmät ovat harvoin täysin rajattuja, tytöt lukevat jonkin verran shounenia ja pojat shoujoa, ja on teoksia jotka liikkuvat perinteisen ryhmittelyn rajoilla tai ulkopuolella mutta on myös paljon sarjakuvia joita voi kuvata perinteisenä shoujona tai shounenina ja alan harrastajat tietävät mitä kaikkia kliseitä on odotettavissa.
Ghost in the Shell menee seinen-kategoriaan.
Jos aihe kiinnostaa niin voisin vinkata yhdeksänosaista Gunnm-sarjaa, englanniksi Battle Angel Alita ja suomeksi myös Gunnm. Teemoissa on samaa ja seinen sekin on, mutta luulen että se voisi olla toimivampi.
Olen tietoinen tuosta jaosta, mutten koskaan tullut ajatelleeksi että se olisi noin tiukkarajaista. Minulla on jokin hämärä muistikuva, että olisin nähnyt Gunnm-sarjaa jossain kaupan hyllyllä ja että ihmettelin sen kolmen konsonantin rykelmää. Kiitän vinkistä, pitää kokeilla jos joskun tulee vastaan!
Ei se aina niin tiukkaa olekaan, hyviä sukupuolineutraaleja esimerkkejä ja huonosti kategorioihin sopivia tarinoita löytyy yllin kyllin, ja jotkut luokittelut tuntuvat jopa vähän epäloogisilta (mm. Kaoru Morin sarjat Emma ja Bride's Story luokitellaan seineniksi).
Mutta niitä tiukasti oman kategoriansa keskellä olevia sarjoja myös riittää, ja niidenkin joukossa on kyllä paljon ansiokkaita teoksia, kunhan vain sulattaa tietyn liioittelun joissain konventioissa...
Lähetä kommentti